Talouden taantuma ja kansainvälinen rahoituskriisi ovat horjuttaneet myös suomalaisten luottamusta jatkuvaan talouskasvuun ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Julkisen talouden tasapaino on euromaissa heikentynyt. Suomenkin kansantalouteen taantuma on synnyttänyt tuntuvan kestävyysvajeen.
Vaikka taantuma on hellittämässä, talous on silti heikommissa kantimissa kuin miesmuistiin. Myös ETLA muistuttaa tuoreessa suhdannejulkaisussaan siitä, että aiemmissa hyvän tasapainon maissa, joihin Suomikin kuuluu, taantumasta toipuminen merkitsee tiukkaa finanssipolitiikkaa. Vyön kiristys koskee sekä julkisen sektorin menoja että tuloja ja heijastuu tavallisten suomalaisten arkeen.
Vuonna 2009 valtio ja kunnat keräsivät verotuloja yrityksiltä ja kansalaisilta yhteensä noin 80 miljardia euroa. Tuosta summasta maksetaan muun muassa julkinen liikenne, kadut, kirjastot, uimahallit, pallokentät ja terveydenhuolto.
Samana vuonna vientiteollisuus tuotti Suomelle verotuloja 40 miljardia euroa. Suoraan ja välillisesti kun mukaan lasketaan teollisuuden maksamat palkat, verot ja maksut. Summa on puolet hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen tarvittavista tuloista. Siksi suomalainen vientiteollisuus kannattaa pitää hyvässä toimintakunnossa.
Tähän mennessä vaalikeskustelussa on pääasiassa keskitytty jakamaan yhteisiä verovaroja. Äänessä ovat pitkälti olleet tahot, jotka uskovat, että sähkö tulee töpselistä ja rahat valtion budjetista. Mistä sähkö sinne töpseliin tulee tai mistä saadaan rahat valtion budjettiin, tuntuu kiinnostavan harvoja.
Metsäteollisuus, samoin kuin vienti yleisemminkin, on ollut elpymään päin. Myönteisen kehityksen jatkuminen riippuu kuitenkin hyvin pitkälti lähiaikojen kotimaisista päätöksistä.
Metsäteollisuus vie jopa 90 prosenttia tuotteistaan. Eikö se tarkoita sitä, että viejät vievät ja kotimaassa eletään toiseen tahtiin? Mitä tekemistä viennillä on kotimaisen talouskehityksen kanssa?
Vastaan kysymyksellä. Mistä on suomalaisen metsäteollisuuden tuotteet tehty? Kotimaisesta puuraaka-aineesta, energiasta ja työstä. Niillä tuotetaan merkittävä osa Suomen vientituloista. Näiden osatekijöiden kustannukset määräytyvät vain ja ainoastaan Suomessa, suomalaisen päätöksenteon perusteella.
Kun teollisuus menestyy ja tuottaa nykyistä enemmän vientituloja, meillä on vaalien jälkeen mahdollisuus jakaa hyvinvointia ja verotuloja vaaleissa valittujen päättäjien hyväksi näkemällä tavalla suomalaisten tarpeisiin. Jos taas emme saa Suomen rahoja riittämään, joudumme leikkaamaan menoja. Tuolloin työkaluksi ei riitä juustohöylä, vaan tarvitaan järeämpiä työkaluja. Siinä tilanteessa on uusilla päättäjillä oleellisesti toiset poliittisen päätöksenteon reunaehdot.
Energiaveroleikkurin muuttaminen, kohtuuhintainen sähkö, päällekkäisten tukien poistaminen, puun saatavuus, kuljetusväylien kunto ja puurakentaminen – vaikuttavat merkittävästi metsäteollisuuden menestykseen. Nämä kaikki asiat ovat päättäjiemme omissa käsissä.
Puolet Suomen hyvinvoinnista tulee viennistä. Metsäteollisuuden luomista rahavirroista ja arvonlisäyksestä 2/3 jää kotimaakuntaan. Näistä tuloista saavat elantonsa, suoraan tai välillisesti, osittain tai kokonaan sadat tuhannet suomalaiset äänestäjät.
Eduskuntavaalien jälkeisessä päätöksenteossa on ponnisteltava erityisesti talouskasvun ja investointien puolesta. Kun yritykset voivat kasvaa, työllistää ja luoda hyvinvointia, saamme velat maksettua ja julkisen talouden tasapainoon.
Suomalaisten tehtaiden kilpailukyky riippuu pitkälti kotimaisista päätöksistä. Jos omilla päätöksillä heikennämme omien vientituotteidemme menestymisen mahdollisuuksia, millä sitten voimme pärjätä? Kun suomalainen vientiteollisuus saa yhdenvertaiset toimintamahdollisuudet kilpailijamaiden kanssa, voimme menestyä.
Kari JordanVuorineuvos, Metsäliiton pääjohtaja
Metsäliitto
Kiitos , hyvä kirjoitus.
Kaikki muu menee jakeluun paitse se, että miksi sitten metsäteollisuus kasvattaa tuontia kuten viime vuonna , jopa 65% ja oma puu jää metsiin. Muistellaanpa vaikka ns Ahon komiteaaa jossa vuonna 2008 edellytettiin että kun valtio antaa lisää rahaa kotimaisen infran parantamiseen vv 2009-2011,niin väylät saadaan kuntoon ja puu kerättyä kotimaasta.
Sitä annettua rahaa kuitenkin käytettiin tuonnin lisäämisen helpottamiseen meriväylien korjaamiseksi. Ja tulos näkyi erityisesti viime vuoden tuonnin lisäyksenä.
Ajatushan piti olla että olisi toimittu eduskunnan edellyttämällä (kotimaisen raaka aineen saatavuuden parantamiseksi ) tavalla ja parannettu todella kotimaisen puun saatavuutta -sisävesiväyliä – mm Keitele Päijänne alueen siltojen nostaminen, niin että jo rakennetuille väylille ja kanaville saadaan innovatiiviset VTT:n tutkimat, maksimikokoiset ympärivuotisesti liikennöivät, laivat toteuttamaan uudet logistiikka järjestelmät jolloin vasta voidaan todeta että toimimme myös eu:n liikennestrategioiden mukaisesti ja tuloksena saadaan järjestelmä mikä on taloudellisempi niin metsäteollisuudelle kuin valtiolle jolloin pienennetään niin kustannuksia kuin ajoneuvojen päästöjä.
8.4.2011 15.09
Päättyvällä hallituskaudella saatu rahoitus puuhuollon turvaamiseksi keskittyi metsäteollisuudelle tärkeän tie- ja rataverkon kehittämiseen juuri Suomen rajojen sisäpuolella.
Sisävesikuljetuksilla on oma, vakiintunut roolinsa metsäteollisuuden kuljetuksissa ja olemme suurin sisävesikuljetusten käyttäjä Suomessa.
Kuljetusmuodon valinta ei ole itseisarvo, vaan valintapäätöksen taustalla on kuljetustaloudellinen kannattavuus ja pyrkimys optimoida koko ketjua aina kannolta loppuasiakkaalle. Kuljetusväylien kunnolla ja palvelutasolla on tärkeä merkitys tuon tavoitteen saavuttamisen kannalta.
11.4.2011 8.00
Metsäteollisuuden yhteiskuntavastuullinen kujanjuoksu
14032006 – Suomi on perinteellisen metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo 10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi.
…
http://ilkkaluoma.blogspot.com/2006/03/metsteollisuuden-yhteiskuntavastuullin.html
…
Suomalaiset, lähinnä paperiteollisuuden palkkakustannukset ovat huippuluokkaa. Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti; entisaikojen omistajapatruunoiden suora “rakkaussuhde” väkeensä ja tuottavuuteensa on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja pörssiarvon nousukiihkeyteen. Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko “sokea” näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.
Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.
Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen “eimolaisen” ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.
Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi. Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.
Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.
Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset.
Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.
Ilkka Luoma
12.4.2011 9.58